Tehtävän seoksista olisi kaivannut hieman enemmän tietoa. Esimerkiksi komponenttien suhteelliset osuudet vaikuttavat siihen, mitä erotusmenetelmää käytetään. Nesteseoksen kohdalla saattaa jäädä miettimään vaikkapa kuivausmenettelyä pienen vesimäärän poistamiseksi. Myös maininta siitä, halutaanko komponentit puhtaina erilleen, olisi täsmentänyt tehtävää kuitenkaan sitä helpottamatta.
Asetonin kiehumispisteelle on eri teoksissa ilmoitettu arvoja 56 °C:sta 58 °C:een. MAOLin taulukkokirjassa 57 °C. Oleellista on kuitenkin, että se on huomattavasti alempi kuin veden kiehumispiste.
Sanamuoto "tehtävänäsi on saattaa erilleen..." tuntui viittaavan siihen, että käytettävissä on vain yksinkertaisia (koululaboratorion) välineitä. Kaasuseoksen nesteyttäminen ei siten liene mahdollisuuksien rajoissa, mutta se on tietysti keino, jolla SO2 ja N2 saadaan erotetuksi toisistaan.
SO2-kaasu absorboituu emäksiseen vesiliuokseen ja reagoi (ainakin osittain) muodostaen sulfiittia ja vetysulfiittia. SO2-kaasu vapautuu (ainakin osittain), kun liuos tehdään happamaksi ja sitä kuumennetaan. Kuitenkin jos liuoksessa on maa-alkalimetallien kationeja, ne muodostavat SO2:n kanssa niukkaliukoisen saostuman.